Kaksi yrityskaupan lajia yli muiden

Yrityskaupoissa on kaksi muotoa, jotka esiintyvät muita yleisimmin, osakekauppa ja liiketoimintakauppa. Ensimmäisessä kaupan kohteena ovat yrityksen osakkeet ja jälkimmäisessä sen liiketoiminta.

Liiketoimintakauppa eli substanssikauppa

Liiketoimintakauppa on kyseessä silloin, kun yrityksestä erotetaan jokin liiketoimintakokonaisuus ja siirretään se toiseen yritykseen.

Liiketoimintakaupassa on määriteltävä tarkoin mitä liiketoimintaan kuuluu: pääpiirteissään se käsittää yleensä käyttö- ja vaihtomaisuuden, sopimukset ja henkilöstön.

Ostajana on usein uusi yritys, johon liiketoiminta sijoitetaan, vaikka mikään ei estä sijoittamasta liiketoimintaa jo olemassa olevaan yritykseen.

Uuden yrityksen perustaminen on käytännössä rahoituksen järjestämiseksi tarpeellinen toimenpide. Tällöin voidaan käyttää vakuutena uuteen yritykseen otettavia yrityskiinnityksiä tai suoraan yhtiön osakkeita.

Liiketoimintakaupassa myyvänä osapuolena ei ole yrityksen omistaja, vaan yritys itse, joten kauppahinta maksetaan liiketoiminnan luovuttavalle yritykselle.

Kun liiketoimintakaupassa kauppahinta on yleensä suurempi kuin liiketoiminnan kirjanpitoarvo, syntyy myyjäyritykselle kaupasta verotettavaa tuloa. Ostaja puolestaan saa taseeseensa liikearvoa, jonka se voi poistaa verotuksessa enintään kymmenen vuoden aikana.

Liiketoimintakaupassa ei yleensä siirry myyjäyrityksen riskejä tai vastuita ostajalle, vaan ostaja tietää varsin tarkkaan mitä on ostanut.

Ostajalla saattaa kuitenkin olla riski siitä, että kaikkia sopimuksia ei voida siirtää liiketoiminnan mukana.

Jos liiketoiminnassa on jotakin luvanvaraista toimintaa, on lupien siirrettävyys tarkistettava tapauskohtaisesti, ja tarvittaessa haettava uuden luvat jo ennen liiketoiminnan siirtoa.

Liiketoimintakauppaan sisältyy useita verokysymyksiä, joita ei osakekaupassa ole (ALV, varainsiirtovero kiinteistöistä ja arvopapereista).

Myyjän verotuksellinen asema saattaa teoreettisesti muuttua ostajan kaupan jälkeen tekemien toimien takia. Tämän takia asiasta otetaan yleensä omat kohtansa sopimukseen.

Jos yrityksen omistajan tarkoituksena on saada kauppahinta itselleen, hän joutuu ottamaan sen yrityksestä erikseen, mihin puolestaan liittyy muita verotuksellisia kysymyksiä.

Osakekauppa eli omistuskauppa

Osakekauppa on se yritysjärjestelyjen muoto, jota yleisemmin yrityskaupoista puhuttaessa tarkoitetaan.

Osakekaupassa myydään suoraan yrityksen omistusta, joko kokonaan tai osittain.

Usein kauppahinnat yrityskaupoissa ovat sen verran suuria, että tarvittaville omistajan lainoille on järjestettävä vakuuksia. Kun ostettavan yhtiön omaisuutta ei voida käyttää vakuutena sen (tulevan) omistajan lainoista, eräs mahdollisuus on ostaa osakkeet apuyhtiöön, jolloin tämän apuyhtiön osakkeita voidaan käyttää rahoituksessa vakuutena.

Osakekaupassa ostaja joutuu luottamaan paljon myyjän ilmoittamiin tietoihin kaupan kohteesta. Siksi kauppasopimukseen otetaan yleensä hyvinkin tarkasti määritellyt myyjän vakuuttelut yrityksestä ja sen tilasta.

Jos jokin seikka ei pidä paikkaansa tai olosuhteet muuttuvat, myyjä joutuu useimmiten kantamaan riskin, ja kauppahintaa korjataan vastaavasti.

Tämän takia yleensä osa kauppahinnasta jätetään joka myöhemmin maksettavaksi tai ns. escrow -järjestelyin pankin haltuun (määrä maksetaan pankkiin erityiselle sulkutilille mutta pankki ei siirrä sitä myyjälle ennen kuin escrow -sopimuksessa sovitut ehdot täyttyvät) odottamaan sovittua ajankohtaa, jolloin käydään lävitse annetut vakuutukset kaupan kohteesta ja mahdollisesti tarkistetaan kauppahintaa (alaspäin).

Myyjä joutuu tavallisesti suostumaan pitkään kilpailukieltoon samalla alalla. Usein hänen edellytetään jäävän joko yritykseen töihin määräajaksi tai vähintään yrityksen käytettäväksi sen haltuunottoa helpottamaan.

Osakekaupassa ostajan maksettavaksi tulee varainsiirtovero osakkeiden kauppahinnasta. Muistettava on myös, että kiinteistöyhtiöt ovat verotuksellisesti eri asemassa kuin ns. tavalliset osakeyhtiöt: ne mm. eivät kuulu sukupolvenhuojennusten piiriin.

Muita yrityskaupan muotoja

Muita, vaikkakin jonkin verran harvinaisempi tapoja omistusjärjestelyihin ovat suunnattu osakeanti yhdistettynä osakassopimukseen sekä sulautuminen eli fuusio.

Viimeksi mainittu on varsin hidas toimintatapa ja siksi vähän käytetty varsinaisena yrityskaupan välineenä.

Jos suunnattuun osakeantiin yhdistetään yhtiöjärjestys (tai sen muutos), joka sallii useammanlajisia ja erilaisella äänivallalla varustettuja osakkeita yhtiössä, voidaan äänivaltaa siirtää yhtiössä varsin vähäisillä rahamäärillä. Tällainen järjestely on suunniteltava huolellisesti etukäteen, jotta verojen kohdalla ei tule yllätyksiä.

Sopimukset yrityskaupassa

Liiketoimintakaupassa sopimusten siirtyminen liiketoiminnan mukana ei ole itsestään selvää.

Pääsäännön mukaan sopimukset sitovat sen osapuolia. Velkoja voi vaihtua, mutta velallisen vaihdokseen tarvitaan velkojan suostumus. Näin on yksittäisten sopimusten kohdalla, ellei sopimuksen siirrosta ole ollut mainintaa sopimusehdoissa sitä solmittaessa.

Kun liiketoiminta yleensä edellyttää vuokrasopimuksia toimitiloista, siihen liittyviä sopimuksia, hankintasopimuksia, jälleen myyntisopimuksia, edustussopimuksia, sekä muita sopimuksia, nämä kaikki on neuvoteltava uudelleen, mikäli niistä puuttuu liikkeenluovutusehto.

Tämä saattaa lisätä liiketoimintakaupan kohdalla työmäärää huomattavasti ja nostaa kaupan kustannuksia.

Poikkeuksen muodostavat työsopimukset, jotka jatkuvat liikkeenluovutustilanteissa sellaisenaan.

Osakekaupassa sopimukset jatkuvat sellaisenaan, koska muutos tapahtuu yhtiön omistuksessa, mutta sopimusosapuoli ei vaihdu.

Osakekaupassa sopimuksia joudutaan neuvottelemaan uudelleen vain jos niissä on yrityksen omistukseen liittyvä ehto. Tällaisia ovat yleensä rahoitussopimukset.

Rahoitussopimuksissa on tyypillisesti ehto, jonka mukaan sopimus on rahoittajan irtisanottavissa ja velka on heti maksettava, jos merkittävä osa yrityksestä vaihtaa omistajaa. Tämä koskee sekä liiketoimintakauppaa että osakekauppaa.

Jos myytävä yritys on avoin yhtiö tai kommandiittiyhtiö, yhtiömiehen vaihtuminen edellyttää muiden yhtiömiesten hyväksyntää, ellei yhtiösopimuksessa suostumusta ole jo ennalta annettu.

Henkilöyhtiössä vastuunalainen yhtiömies ei vapaudu vastaamasta ennen kauppaa syntyneestä velasta, vaikka sopimukseen tällainen ehto tyypillisesti otetaankin. Tällaisella sopimusehdolla on vaikutus vain sopimuksen tehneiden keskinäisissä suhteissa, ts. kolmannelle taholle maksamaan joutunut vanha yhtiömies voi vaatia suoritusta sopimuskumppaniltaan sopimusehdon perusteella.

Kirjoittaja:

Olli-Pekka Myllynen

Olli-Pekka Myllynen

Olli-Pekka Myllynen on valmistunut oikeustieteen kandidaatiksi Helsingin Yliopistosta 1995 (ylempi korkeakoulututkinto). Hän on toiminut mm. lakimiehenä, pörssiyhtiön lakiasiainjohtajana ja johtoryhmän jäsenenä, sekä useiden yritysten hallituksissa. Vuodesta 2009 hän on toiminut omassa lakiasiantoimistossaan. Ensimmäisen päävastuullisen asemassa neuvotellun yrityskauppansa hän on tehnyt 1996, ja siitä alkaen jatkuvasti, niin Suomessa kuin muissa maissa. Kaupan kohteet ovat vaihdelleet kooltaan: niitä on ollut liikevaihdoltaan alle 100.000 eurosta useampaan kymmeneen miljoonaan.

Andoms Lakiasiat Oy hoitaa yritysten lakiasioita koko Suomessa, vaikka käytännön syistä keskeisimmäksi toimialueeksi on muodostunut Uusimaa. Asiakkaita on Uudellamaalla mm. seuraavissa kunnissa: Helsinki, Espoo, Vantaa, Kirkkonummi, Siuntio, Nurmijärvi, Kerava, Järvenpää, Tuusula ja Porvoo.

Yritysten lakiasioissa Andoms ei rajoita toimialuettaan. Pyydettäessä osallistumme yrityskauppaan ulkomaillakin.

Päivitetty: