Testamentti on tarpeellinen aina kun halutaan poiketa lakimääräisestä perimysjärjestyksestä, edes vähäisessä määrin. Testamentti on myös keskeinen perintöverosuunnittelun väline.

Testamentilla voi sulkea pois perillisen puolison avio-oikeuden (tai rajoittaa sitä) perittävän omaisuuden osalta, vaikka perillisellä ei avioehtoa olisikaan. Jos haluat, että sinulta tuleva omaisuus ei lisää perillisesi avioerossa hänen puolisolleen (ehkä) maksettavaksi tulevaa tasinkoa, on tehtävä testamentti

Avopuoliso ei peri. Jos elät avoliitossa, ja haluat että puolisosi saa jotain omaisuudestasi tai että hän saa jäädä asumaan jälkeesi yhteiseen asuntoonne, on tehtävä testamentti.

Jos elät uusioperheessä, lesken aseman turvaamiseksi on tehtävä testamentti. Avioliitosta jääneellä leskellä on oikeus jäädä asumaan yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon, mutta ei välttämättä oikeus myydä sitä ja ostaa uutta tilalle.

Jos halutaan, että leski voi päättää asumisestaan puolisonsa kuoltua itsenäisesti, testamentti on käytännössä tarpeen. Vaikka välit perillisiin ovat kunnossa, on järkevää järjestää jälkeen jäävien asioita parhain päin ennen kuin tästä elämästä lähtee. 

Testamentti on määrämuotoinen oikeustoimi. Testamentti on tehtävä kirjallisesti, se on tekijänsä omakätisesti allekirjoitettava ja kahden esteettömän todistajan todistettava. Todistajien ei tarvitse tietää testamentin sisältöä, mutta heidän on tiedettävä asiakirja testamentiksi.

Testamentilla ei voi aina määrätä koko omaisuudestaan. Perittävän lapsilla tai muilla rintaperillisillä (käytännössä lapsilla etenevässä polvessa) on oikeus vaatia lakiosaansa testamentista huolimatta. Lakiosa on puolet ns. perintöosasta. Jos testamentti loukkaa rintaperillisen lakiosaa, tämä ei saa osaansa automaattisesti, vaan lakiosaa on vaadittava määräajassa testamentin saajalta. Lakiosan vaatimisesta voi myös tehokkaasti luopua, tosin vasta perittävän kuoleman jälkeen.

Toinen tapaus, jossa testamentilla ei voi määrätä omaisuudestaan, on ensiksi kuolleelta puolisolta saatu omaisuus, jos ensiksi kuolleella puolisolla ei ollut rintaperillisiä. Tällöin lesken ensiksi kuolleelta puolisolta lain nojalla perimä omaisuus, lähtökohtaisesti puolet myöhemmin kuolleen puolison omaisuudesta, katsotaan kuuluvaksi ensiksi kuolleen sukuun ja palautuu tänne. Tämä ns. toissijaisten perillisten joukko on kuitenkin siten rajoitettu, että perillisjoukkoon voivat kuulua vain ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli ja sisar ja veljen tai sisaren jälkeläinen. Jos testamentti koskee tätä toissijaisille perillisille tulevaa osuutta, se on tältä osin tehoton, jos testamenttia moititaan. Tarkkaan ottaen testamentin tehneellä ei ollut oikeutta määrätä tästä omaisuudesta kuolemansa jälkeen.

Kolmas tapaus on aviopuolisoiden yhteisestä kodista päättäminen. Kuolleen puolison perillisten kirjallinen suostumus on tarpeen yhteisen kodin luovuttamiseen (myymisen yhteydessä), tai luovutukselle on hankittava oikeuden lupa (joka myönnetään vain lain mukaisten edellytysten täyttyessä). Jollei halua jättää puolisoaan tämän ongelman eteen, asia voidaan järjestää testamentin teon yhteydessä.

Testamentin voi tehdä määräten joko tietystä yksilöidystä omaisuudesta, jolloin puhutaan erityisjälkisäädöksestä eli legaatista, tai yksilöimättömästi yleisjälkisäädöksenä määräosasta (esimerkiksi 1/4) tai koko omaisuudestaan.

Tavallinen virhe itse laadituissa testamenteissa

Valitettavan usein näkee testamentteja, joissa on jäänyt huomioimatta perillisten ja testamentinsaajien tilanne, ja keskitytty vain perittävään omaisuuteen ja siitä tulevien perintöverojen minimointiin.

Jollei perillisellä ole varaa maksaa perintöveroa, peritty omaisuus joudutaan (yleensä) myymään verojen kattamiseksi. Kaikkein ikävin tilanne syntyy, kun perillinen saa omaisuutta, jota hän ei edes voi myydä verojen maksamiseksi, esimerkiksi kun omaisuus on määrätty toisen hallintaan - omistuksen saaja kun lähtökohtaisesti maksaa perintöveron. Perintöveron maksaminen olisi aina muistettava ottaa huomioon testamenttia laadittaessa.

Keskinäinen testamentti

Usein niissä tapauksissa joissa aviopuolisot ovat solmineet avioehdon, tehdään myös keskinäinen testamentti. Usein keskinäinen testamentti tehdään käyttöoikeustestamentiksi (toiselta nimeltään hallintaoikeustestamentti) perintöverojen minimoimiseksi. Käyttöoikeustestamentilla ei voida sivuuttaa perillisen oikeutta lakiosaan.

Testamentti lesken asunnon takia

Lähtökohtaisesti perintökaaren järjestelmässä leskellä on oikeus jäädä asumaan yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon. Tämä lesken suoja ei kuitenkaan sisällä oikeutta asunnon luovuttamiseen, eikä leskellä ole ilman perillisten suostumusta (tai oikeuden lupaa) oikeutta myydä asuntoa. Leskellä ei ole ennen osituksen suorittamista oikeutta myydä edes itse täysin omistamaansa vainajan ja lesken yhteistä kotia ilman perillisten suostumusta. Ositusta vainajan ja omien varojensa välillä leski voi vaatia tehtäväksi milloin tahansa, mutta suurimmassa osassa tapauksia ositus tehdään vasta perinnönjaon yhteydessä.

Jos halutaan välttyä mahdollisilta riidoilta tässä vaiheessa, käytännössä on syytä varmistaa lesken asuminen hänen haluamallaan tavalla ja laatia etukäteen puolisoille (keskinäinen) testamentti, joka huomioi myöhemmän asunnon myymisen tarpeen ja suojaa lesken oikeutta asuntoon vielä tämän jälkeenkin. Tämän lisäksi usein tarvitaan vielä muita toimenpiteitä, testamentin tekeminen ei välttämättä yksin riitä.

Tämän perintökaaren puutteen vuoksi suosittelemme kaikille aviopareille, keskinäistä testamenttia varmistamaan, että asumisjärjestelyt pysyvät omassa päätäntävallassa, jos puolisoilla on lapsia. Erityisen tärkeää tämä on, jos jomman kumman puolison perilliset eivät ole puolisoiden yhteisiä.

Legaatti

Jos testamentilla on määrätty luovutettavaksi legaatti, ts. jokin tietty esine (tai kiinteistö tms.) jollekin henkilölle, tämä erityisjälkisäädös täytetään jakamattomasta pesästä ennen muuta perinnönjakoa. Erityisen omaisuuden jakaminen kuuluu pesänselvitykseen. Joskus legaatti voi kuulua myös vainajan koti-irtaimistoon, jolloin lesken oikeus pitää koti-irtaimisto hallinnassaan voi estää legaatin täyttämisen. Lesken oikeus pitää pesä jakamattomana hallussaan ei estä muunlaisen erityisjälkisäädöksen täyttämistä.

Legaattia ei voida täyttää, jos se johtaisi rintaperillisen lakiosan loukkaamiseen. Lakiosa on esisijainen suhteessa testamenttiin.

Käyttöoikeustestamentti - hallintaoikeustestamentti

Testamentilla voi myös luovuttaa omistusoikeutta rajoitetumpia oikeuksia omaisuuteensa. Yleensä tällöin on kysymys omaisuuden käyttöoikeudesta, jolle voi olla asetettu omia rajoituksiaan. Testamenttiin perustuvaa käyttöoikeutta tai tällaiseen käyttöoikeuspiiriin kuuluvaa omaisuutta ei saa luovuttaa toiselle ilman omistajan suostumusta. Tällaista omaisuutta ei saa myöskään pantata, eli sitä ei voi käyttää vakuutena käyttöoikeudenhaltijan velasta ilman omistajan suostumusta.

Siten on mahdollista antaa esimerkiksi elinikäinen käyttöoikeus koko omaisuuteen tai johonkin osaan tai tiettyyn kiinteistöön tai esineeseen, ja silti määrätä kenelle omaisuus käyttöoikeuden haltijan kuoltua menee. Tämän lähemmäs sääntöperintöjärjestelmää ei Suomessa pääse. Suomessa ei ole lähtökohtaisesti hyväksytty myöskään anglosaksisista maista ehkä tuttuja säätiöjärjestelyjä, jossa säätiön edunsaajat olisi rajattu sukuun kuulumisen perusteella.

Mikään ei estä määräämästä käyttöoikeutta lyhyemmäksi aikaa kuin käyttöoikeuden saajan elinikä, ts. käyttöoikeuden voi testamentata esim. 10 vuodeksi.

Käyttöoikeuteen kuuluu oikeus hallita omaisuutta sekä saada sen tuotto. Rahavarat on käyttöoikeuden haltijan sijoitettava omistajan nimiin varmalla tavalla ja tuottavasti.

Käyttöoikeustestamentilla ei voi loukata perillisen lakiosaa - lakiosavaatimuksen esittänyt perillinen saa lakiosansa käyttöoikeustestamentista riippumatta.

Perintöoikeudessa tästä testamenttityypistä käytetään nimitystä käyttöoikeustestamentti, vero-oikeudessa (ja verohallinnossa) sama asia kulkee nimityksen hallintaoikeustestamentti alla.

Perillisen puolison avio-oikeuden poissulkeminen testamentilla

Testamenttia voi käyttää myös jäämistösuunnittelun välineenä. Testamentilla voi määrätä, että testamentin nojalla saatuun omaisuuteen ei saajan nykyisillä tai tulevilla aviopuolisoilla ole avio-oikeutta. Tätä käytetään usein silloin, kun perittävällä on omaisuutta, jota hän ei halua perillisten puolisoiden kontrollipiiriin. Joskus tätä käytetään myös pitämään tietty omaisuus suvussa. Tällaisen testamentin voi tehdä myös siten, että perittävä haluaa säilyttää lakimääräisen perimysjärjestyksen, mutta sulkea aviopuolisot pois ko. omaisuuden vaikutuspiiristä.

Testamenttien verovaikutuksista

Testamentilla voi paitsi määrätä omaisuudesta, myös vaikuttaa huomattavasti perintöveron määrään ja sen suorittamisen ajankohtaan. Nykyään testamenttia käytetäänkin ehkä enemmän perintöveron minimoimiseen kuin varsinaiseen omaisuuden luovuttamiseen perimysjärjestyksestä poiketen.

Sellaisesta omaisuudesta, joka omistus- tai muunlaisella oikeudella tulee perilliselle tai testamentinsaajalle määrättyjen ehtojen täyttyessä tahi muuten myöhemmin kuin perinnönjättäjän kuollessa, on perintövero suoritettava vasta sitten, kun omaisuus on saatu.

Hallintaoikeustestamentilla tavoitellaan usein veroetuja. Hallintaoikeudesta itsestään ei tule perintöveroa maksettavaksi kuin tapauksissa, joissa hallintaoikeuden sisältö rinnnastuu omistusoikeuteen.

Tavallisin hallintaoikeustestamentti on keskinäinen testamentti. Jos puolisot ovat tehneet keskinäisen testamentin, jossa eloon jäänyt puoliso saa omaisuuden vain hallintaoikeudella (käyttöoikeustestamentti), puolison ei tarvitse maksaa perintöveroa tästä oikeudesta. Sen sijaan sellaisesta keskinäisestä testamentista, jossa puoliso saa omistusoikeuden toisen omaisuuteen, perintöveroa joutuu suorittamaan. Jos leski pitää puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn asunnon hallintaoikeuden itsellään, perintöveron pohjaksi laskettavaa omaisuuden arvoa alennetaan hallintaoikeuden arvolla (laskukaava alla). Hallintaoikeustestamentti vähentää samalla tavoin perillisille tulevaa perintöveroa, sillä hallintaoikeuden arvo vähentää perintöveron perusteena olevan omaisuuden arvoa saman laskutavan mukaiseksi.

Jos hallintaoikeus on elinikäinen, perintöveron suuruus saadaan selville vähentämällä ensin hallintaoikeuden arvo perittävästä määrästä. Hallintaoikeuden arvo määräytyy kaavan (asunto-osakkeen tai kiinteistön käypä arvo x 5 % x ikäkerroin) mukaan. (Kesämökkikiinteistön osalta em. prosenttiluku on 3). Ikäkerroin vaihtelee välillä 12 - 2 siten kun perintöverolaissa määrätään:

Verovelvollisen ikäLuku, jolla vuositulon määrä kerrotaan
alle 44 vuotta12
44–52 vuotta11
53–58 vuotta10
59–63 vuotta9
64–68 vuotta8
69–72 vuotta7
73–76 vuotta6
77–81 vuotta5
82–86 vuotta4
87–91 vuotta3
92 tai enemmän2

Esimerkki: Puolisot ovat tehneet keskinäisen hallintaoikeustestamentin, jossa kuolleen puolison jälkeen omaisuuden omistusoikeus menee puolisoiden kahdelle lapselle. Puolison kuollessa hänen omaisuutensa koostuu omakotitalosta, josta kuolleen puolison osuus oli 150.000 euroa. Leski oli puolisonsa kuollessa 60 -vuotias. Tällöin lesken hallintaoikeuden arvoksi tulee 5% * 9 * 150000 euroa, eli 67.500 euroa. Tämä määrä vähennetään 150.000 eurosta, jolloin verotettavan perinnön määrä on 82.500 euroa. Tämä jakautuu kahdelle perilliselle, eli kummallekin määrätään perintöveroa 41.250 euron perinnöstä.

Puolison oikeus pitää pesä jakamattomana on siten taloudellisesti edullisempaa kuin omistusoikeustestamenttiin vetoaminen keskinäisen testamentin tapauksessa. Vaikka kuollut puoliso olisi tehnyt testamentin lesken hyväksi, mikään ei estä kuolinpesän osakkaita sopimasta elämisestä jakamattomassa kuolinpesässä, kunhan erityisjälkisäädökset täytetään.

Erityisjälkisäädösten saajat joutuvat maksamaan perintöveroa näin saamastaan omaisuudesta.

Testamentin moite

Joskus perilliset ovat tyytymättömiä testamenttiin. Testamentti voidaan julistaa pätemättömäksi silloin kun

  • testamenttia ei ole tehty perintökaaren vaatimassa määrämuodossa
  • testamentintekijä on alaikäinen. Alaikäinenkin voi tehdä testamentin, jos on naimisissa, sekä muutenkin omilla työansioillaan hankkimastaan omaisuudesta
  • testamentin sisältöön on vaikuttanut tekijänsä mielisairaus, tylsämielisyys tai muu sieluntoiminnan häiriö
  • testamentin tekijä on tehnyt testamentin siihen pakotettuna
  • testamentin tekijä on taivutettu tekemään testamentti käyttämällä väärin hänen ymmärtämättömyyttään, tahdonheikkouttaan tai riippuvaista asemaansa
  • testamentin tekijä on petollisesti vietelty tekemään testamentti
  • testamentin tekijä on muutoin siten erehtynyt, että se on määräävästi vaikuttanut hänen tahtoonsa

Jos toivot Andomsin auttavan testamentin laatimisessa, ota yhteyttä.

Väliaikainen pesänhoitaja

Kuolleen henkilön kanssa asuneen tai hänen kanssaan avioliitossa eläneellä on velvollisuus hoitaa kuolinpesää väliaikaisesti siihen saakka, kunnes kuolinpesän osakkaiden kesken on sovittu kuolinpesän hoitamisesta, tai kuolinpesän hallinto voidaan muuten järjestää (Perintökaari 18:3). Ellei tällaista henkilöä ole, tulee väliaikaiseksi kuolinpesän hoitajaksi joku muu olosuhteiden mukaan sopiva taho, kunnes tuomioistuin määrää toimitsijan huolehtimaan asiasta. (Kuolinpesän osakkaita ovat perilliset sekä vainajan leski siihen saakka kun hänen omaisuutensa on pesästä erotettu ja mahdollinen avio-oikeuteen perustuva omaisuuden tasaus eli tasinko hänelle suoritettu).

Perunkirjoitus on kuolinpesän hallintoon kuuluva toimenpide, joka on aina tehtävä vainajan varallisuudesta riippumatta. Aikaa perunkirjoituksen toimittamiseen on kolme kuukautta kuolinpäivästä. Ilmoitusvelvollisuus on sillä henkilöllä, joka hoitaa pesän omaisuutta tai joka on muutoin sen tilaan parhaiten perehtynyt. Luonteeltaan perunkirjoitus on paitsi veroilmoitus, myös pesän osakkaiden luettelo, jota käytetään perinnönjaon pohjana.

Perinnönjakoa ei saa suorittaa, ennen kuin pesä on selvitetty: perunkirjoitus pidettävä ja kaikki kuolleen itsensä velat sekä lähtökohtaisesti kuolinpesän velat on maksettava ennen perinnönjakoa. Samalla kuolinpesän omaisuudesta on pidettävä asianmukaisesti huolta. Tätä vaihetta kutsutaan pesänselvitykseksi. Pesänselvitys päättyy käytännössä perinnönjakoon.

Pesänselvittäjän määräämisen jälkeen kuolinpesän osakkailla ei ole enää määräysvaltaa pesän hallintoon eikä oikeutta myydä pesän omaisuutta. Pesänselvittäjän määrääminen johtaa säännönmukaisesti perinnönjakoon.

Vastuu kuolleen veloista

Pesänselvityksen tarkoituksena on saattaa kuolinpesä sellaiseen tilaan, että sen varat voidaan jakaa perillisille perintökaaren mukaisesti. Ennen kuin vainajan kuolinpesää saadaan jakaa, on sen velat maksettava tai muuten sovittava niiden kattamisesta velkojia tyydyttävällä tavalla.

Ennen perinnönjakoa pesästä on usein suoritettava erilaisia maksuja vainajan velkojen vuoksi. Ongelmia ei tule, jos pesän varat ovat selvästi suuremmat kuin sen velat. Jos pesällä on enemmän velkaa kuin varoja, eli pesä on ylivelkainen, kuolinpesää hoitavan osakkaan on syytä olla tarkkana, jottei vahingossa joudu henkilökohtaiseen vastuuseen velkojille.

Pääsääntönä on, että kuolinpesän osakas ei vastaa vainajan veloista (PK 21:2.1). Kuolleen veloista vastaa kuolinpesä. Toisin sanoen velat eivät automaattisesti periydy.

Eräissä tilanteissa osakas saattaa silti joutua velkavastuuseen. Jos pesää hoitava osakas laiminlyö perunkirjoituksen toimittamisen kolmen kuukauden kuluessa vainajan kuolinpäivästä, vastaa hän henkilökohtaisesti myös vainajan veloista (PK 21:2.2). Tällöin velkavastuuseen joutunut osakas voi vapautua velkavastuusta, jos hän pystyy näyttämään, että ei ole aiheuttanut laiminlyönnillään vahinkoa maksua vaativalle velkojalle, käytännössä osoittamalla että pesässä on edelleen riittävä määrä varallisuutta velan maksamiseen.

Samanlainen velkavastuu voi tulla myös perunkirjoituksessa vääriä tietoja antaneelle tai tietoja salanneelle kuolinpesän osakkaalle.

Jos ositukseen tai kuolinpesän jakamiseen ryhdytään ennen kuin pesän ja vainajan velat on maksettu (tai niistä on annettu velkojien saatavat turvaavat vakuudet tai takaus), käräjäoikeus voi määrätä osituksen tai perinnönjaon perääntymään tai osakkaat yhteisvastuullisesti maksamaan puuttumaan jäävä osa veloista.

Velkojen maksussa on yhden kuukauden pituinen rahoitusaika perunkirjoituksesta, ellei kuolinpesää ole luovutettu pesänselvittäjän hallintoon. Sinä aikana vainajan velan saa maksaa ainoastaan, jos on selvää, että velan maksu ei vaaranna muiden velkojen maksamista ajallaan. Vastaavasti velkojalla on oikeus tämän kuukauden rauhoitusajan jälkeen oikeus vaatia vakuutta myös erääntymättömän velan maksamisesta, uhalla että ellei vakuutta ole annettu velkojalle kolmen kuukauden kuluessa sen vaatimisesta, velka katsotaan erääntyneeksi. Näin velkoja voi saada velan eräännytettyä ennen vainajan kanssa sovittua aikaakin.

Kuolinpesän velkojen maksujärjestys

Velat voidaan jakaa kolmeen ryhmään niiden maksamisen etusijajärjestyksen mukaan.

Ensiksi maksetaan pesänselvitysvelat. Näihin kuuluvat kohtuulliset hautaus- ja perunkirjoituskustannukset sekä muut pesän tilan selvittämisen ja ylläpidon kannalta tarpeelliset kustannukset.

Pesänselvitysvelkaa ovat hautajaisista aiheutuneet kustannukset kuten arkusta ja hautakivestä sekä muistotilaisuudesta aiheutuneet kulut. Perunkirjoituskustannuksia taas ovat perukirjaa varten tarvittavien asiakirjojen hankinnasta aiheutuneet kulut ja perunkirjoitustilaisuuden järjestämisestä aiheutuneet kulut sekä uskottujen miesten palkkio.

Myös kuolleen varojen ja velkojen selvittämisestä mahdollisesti aiheutuneet kustannukset ovat pesänselvitysvelkaa, sekä velkojen maksamisesta aiheutuneet kulut. Jos velkojen maksaminen edellyttää pesän omaisuuden myymistä, myös siitä aiheutuneet kustannukset ovat pesänselvitysvelkaa.

Toisinaan omaisuuden myynnistä seuraa luovutusvoitosta maksettavaksi veroa. Periaatteessa tämä kuuluu myös pesänselvitysvelkoihin, mutta käytännössä verot on määrätty pesän osakkaille. Tällä erolla on merkitystä myöhemmin perinnönjakoa tehtäessä ja jako-osuuksia laskettaessa.

Jos kuolleen omaisuuden hoito on edellyttänyt toimenpiteitä, joilla sen arvo säilytetään, nämä omaisuuden arvon säilyttämiseksi välttämättömät kustannukset (kuten esimerkiksi veneen talvitelakoinnista huolehtiminen) kuuluvat pesänselvitysvelkaan. Tällä perusteella esimerkiksi vainajan asunnon vuokrasopimuksesta aiheutuneet velat voidaan maksaa korkeintaan muutaman kuukauden ajalta pesänselvitysvelkana, jos se on todellisuudessa tarpeen pesän saattamiseksi jakokuntoon.

Jos kuolinpesään on määrätty pesänselvittäjä, myös hänen palkkionsa kuuluu pesänselvitysvelkaan. Toisinaan pesään on määrättävä pesänjakaja, jolloin tämän hakemisesta syntyneet kulut ovat pesänselvitysvelkaa. Pesänjakaja voidaan määrätä, jos yksikin osakas sitä tuomioistuimessa vaatii. Pesänjakaja on määrättävä, jos jonkun osakkaan osuus kuolinpesässä ulosmitataan. Sen sijaan pesänjakajan palkkio ei ole enää pesänselvitysvelkaa.

Pesänselvitysvelkojen maksamisen jälkeen maksetaan vainajan velat. Tämän jälkeen maksetaan muut kuolinpesän velat. Vasta tämän jälkeen voidaan ryhtyä jakamaan kuolinpesää. Usein on kuitenkin verotukselisista syistä järkevää odottaa perintöverotuksen valmistumista, ennen kuin kuolinpesä jaetaan.

Andoms Lakiasiat pesänselvittäjänä

Olemme hoitaneet pesänselvityksiä niin osakkaiden pyynnöstä heitä avustaen kuin käräjäoikeuden määräämänä pesänselvittäjänä (sekä pesänjakajana). Jos tarvitset apua kuolinpesän asioissa, ota yhteyttä.

Kirjoittaja:

Olli-Pekka Myllynen

Olli-Pekka Myllynen

Olli-Pekka Myllynen on valmistunut oikeustieteen kandidaatiksi Helsingin Yliopistosta 1995 (ylempi korkeakoulututkinto). Hän on toiminut lakimiehenä ja lakiasiainjohtajana sekä vuodesta 2009 omassa lakiasiantoimistossaan. Hän on toiminut jäsenenä (tuomarina) markkinatuomioistuimessa ja työsuhdekeksintölautakunnassa. Olli-Pekalla on yritysjuridiikan osaamisen lisäksi aina ollut kiinnostus perhe- ja perintöoikeuteen sen sisäisen loogisuuden vuoksi.

Andoms Lakiasiat Oy hoitaa yksityishenkilöiden lakiasioita koko Etelä-Suomessa, vaikka käytännön syistä keskeisimmäksi toimialueeksi on muodostunut Uusimaa. Asiakkaita on Uudellamaalla mm. seuraavissa kunnissa: Helsinki, Espoo, Vantaa, Kirkkonummi, Siuntio, Nurmijärvi, Kerava, Järvenpää, Tuusula ja Porvoo.

Päivitetty: