Edunvalvontavaltuutus ja edunvalvontavaltakirja

Edunvalvontavaltuutus on vapaaehtoinen valtuutustapa, jolla valtuuttaja voi antaa toiselle pysyvän oikeuden toimia puolestaan sen varalta, että henkilön oma toimintakyky syystä tai toisesta rajoittuu tulevaisuudessa. Syynä voi olla esimerkiksi vanhuudenheikkous, sairaus tai onnettomuuden aiheuttama vamma.

Edunvalvontavaltuutuksen asiakirjat on tehtävä valmiiksi jo hyvissä ajoin ennen kuin tarve niiden käytölle tulee.

Edunvalvontavaltuutus perustuu valtakirjaan

Edunvalvontavaltuutus toteutetaan hakemalla maistraatin vahvistusta etukäteen (vielä henkilön terveenä ollessa) laaditulle valtakirjalle. Valtakirja on siis laadittava hyvissä ajoin.

Edunvalvontavaltuutus tulee voimaan vasta, kun maistraatti on sen vahvistanut. Maistraatin päätös edunvalvontavaltuuden vahvistamisesta tekee käytännössä valtakirjasta vanhentumattoman.

Edunvalvontavaltakirja on määrämuotoinen, ja sen muotovaatimukset ovat jopa testamenttia tarkemmat. (Laki edunvalvontavaltuutuksesta 5-9 §)

Edunvalvontavaltakirjan ja muiden tarvittavien asiakirjojen laatiminen kannattaa antaa näitä asioita hoitaneen lakimiehen tehtäväksi. Me teemme näitä jatkuvasti, ota yhteyttä.

Andoms Lakiasiat myös säilyttää edunvalvontavaltakirjoja, vaikka yleensä valtakirja annetaan valtuutetulle odottamaan vahvistusta.

Edunvalvontavaltuutus voidaan antaa 1) henkilöä koskevien asioiden hoitamiseen ja/tai 2) taloudellisten asioiden hoitamiseen. Yleensä valtuutukseen kuuluu vähintään taloudellisten asioiden hoitaminen.

Verkosta löytyy erilaisia minimimuotoisia valtakirjamalleja edunvalvontavaltuutusta varten. Näissä minimimuotoisissa valtakirjoissa on paljon ongelmia, ja ne on yleensä laadittu vain nykyhetkeä ajatellen. Kuitenkin edunvalvontaa tarvitsevan henkilön elämän asiat yleensä muuttuvat, ja hyvä valtakirja ottaa tämän huomioon. Laki edunvalvontavaltuutuksesta antaa mahdollisuuden hyvin erilaisten valtakirjojen laatimiseen erilaisia tilanteita varten.

Esimerkkinä eräästä tällaisesta valtakirjamallien ongelmasta on, että ne eivät yleensä ota kiinteistöjä tai niiden luovutuksia huomioon. Tällöin kodin myyminen voi tulla monimutkaiseksi.

Edunvalvonta ei ole holhousta

Vanhasta lainsäädännöstä on jäänyt elämään käsitys holhottavaksi julistamisesta. Edunvalvonta ei ole ”holhottavaksi joutumista”. Edunvalvontavaltuutus ei poista henkilön omaa päätösvaltaa. Valtuutettu ei saa toimia valtuuttajan tahdon vastaisesti. Kyse on apujärjestelystä valtuuttajan asioiden hoitamiseksi.

Vanhaa ”holhottavaksi julistamista” vastaa nykyään mahdollisuus tuomioistuimen päätöksellä rajoittaa henkilön toimintakelpoisuutta. Toimintakelpoisuuden rajoittamiset ovat nykyään varsin harvinaisia, ja koskevat enimmäkseen vajaamielisiä.

Edes toimintakelpoisuuden rajoitus ei ole kaavamaista kaikkien oikeuksien menettämistä, vaan se sovitetaan tilanteen mukaan kussakin yksittäistapauksessa vain siihen, mikä on tarpeen henkilön edun suojaamiseksi. (Laki holhoustoimesta 18 §)

Edunvalvontavaltuutuksen peruuttaminen

Edunvalvontavaltakirjan antaja voi peruuttaa valtuutuksen milloin tahansa, kunhan on sellaisessa kunnossa, että hänen on katsottava ymmärtävän mitä tekee. Peruuttaminen tehdään ottamalla valtakirja takaisin tai hävittämälle se, tai antamalla uusi edunvalvontavaltuutus (maistraattiin vahvistettavaksi).

Edunvalvontavaltuutetun velvollisuudet

Edunvalvontavaltuutetun on hoidettava tehtäväänsä huolellisesti. Huolimattomasta asioiden hoitamisesta seuraa korvausvelvollisuus.

Ennen kunkin asian hoitamista, valtuutetun on kysyttävä valtuuttajan mielipidettä asiassa, ellei asia ole sen luonteinen, ettei se voi odottaa tai että mielipiteen tiedustelu aiheuttaisi merkittävää hankaluutta. Jos asia on vähäpätöinen (esim. tavallisen puhelinlaskun maksaminen), ei tätä kuulemisvelvollisuutta ole.

Edunvalvontavaltuutetun on laadittava maistraatille luettelo valtuuttajan omaisuudesta edunvalvontavaltuutuksen vahvistamishetkellä. Luettelon laaditaan maistraatin sivuilta saavalle lomakkeelle. Aikaa luettelon antamiseen maistraatille on kolme kuukautta vahvistamishetkestä.

Valtuutetun on pidettävä kirjaa valtuuttajan varoista ja veloista ja taloudellisista tapahtumista, ja maistraatin pyytäessä (tai vuosittain) annettava selvitys asioiden hoitamisesta maistraatille.

Valtuutetun on pidettävä valtuuttajan asiat salassa.

Valtuutetulla on muitakin velvollisuuksia - tässä ei ole esitetty täydellistä luetteloa valtuutetun velvollisuuksista.

Edunvalvontavaltuutusta valvotaan

Valtuutetun on toimintansa aloittaessaan luetteloitava valtuuttajan omaisuus. Vaikka valtakirjassa olisikin ehkä poistettu velvollisuus tehdä tiliä vuosittain, alku- ja lopputilitys on aina tehtävä.

Maistraatilla on oikeus valvoa valtuutetun toimintaa. Valtuutetun on siksi säilytettävä laskut ja muut tositteet asioiden oikein hoitamisen osoittamiseksi ja tilitysten laatimiseksi.

Edunvalvonta ilman valtakirjaa

Toisinaan ei edunvalvontavaltuutukseen voida turvautua. Jos esimerkiksi henkilön tilanne heikkenee niin nopeasti, että hänen ei voida enää katsoa olevan oikeustoimikelpoinen tekemään valtakirjaa, edunvalvontavaltuutuksen sijasta voidaan hakea henkilön edunvalvontaan asettamista.

Kuka tahansa, vaikkapa huolestunut naapuri tai omainen, voi tehdä maistraatille ilmoituksen jonkun edunvalvonnan tarpeesta. Tällöin maistraatti oma-aloitteisesti selvittää tilanteen, ja tarvittaessa hakee tuomioistuimelta päätöksen henkilön edunvalvontaan asettamisesta.

Tässäkin edunvalvojaksi voidaan vahvistaa joku läheinen, jos tehtävään suostuva sopiva henkilö löytyy. Jokaisessa kunnassa (tai sosiaaliasioita hoitavassa muussa hallinnollisessa yksikössä) on ns. virkaedunvalvoja, joka hoitaa välttämättömät taloudelliset asiat, ellei muuta tehtävään sopivaan henkilöä ole.

Tässä edunvalvonnan muodossa edunvalvojan tehtäviä hoitavan henkilön valvonta on (vielä) tarkempaa, ja esimerkiksi edunvalvojan on tehtävä edunvalvottavaksi asetetun henkilön asioiden hoitamisesta vuosittain tili maistraatille. Lisäksi tiettyjen (laissa lueteltujen) mahdollisesti riskialttiiden toimien kohdalla, kuten kiinteistön luovuttamisessa, metsän hakkaamisessa tai kuolinpesän yhteishallinnosta sopimisessa (ja monessa muussa asiassa), tarvitaan maistraatin lupa tai hyväksyntä.

Kirjoittaja:

Olli-Pekka Myllynen

Olli-Pekka Myllynen

Olli-Pekka Myllynen on valmistunut oikeustieteen kandidaatiksi Helsingin Yliopistosta 1995 (ylempi korkeakoulututkinto). Hän on toiminut lakimiehenä ja lakiasiainjohtajana sekä vuodesta 2009 omassa lakiasiantoimistossaan. Hän on toiminut jäsenenä (tuomarina) markkinatuomioistuimessa ja työsuhdekeksintölautakunnassa. Olli-Pekalla on yritysjuridiikan osaamisen lisäksi aina ollut kiinnostus perhe- ja perintöoikeuteen sen sisäisen loogisuuden vuoksi.

Andoms Lakiasiat Oy hoitaa yksityishenkilöiden lakiasioita koko Etelä-Suomessa, vaikka käytännön syistä keskeisimmäksi toimialueeksi on muodostunut Uusimaa.