Edunvalvontavaltuutus

Edunvalvontavaltuutus ja edunvalvontavaltakirja

Edunvalvontavaltuutus on tehtävä jokaisen oman tilanteen pohjalta, yksilöllisesti. Mallin mukainen edunvalvontavaltakirja voi olla puutteellinen, mikä paljastuu vasta kun valtakirjaa ei enää voi muuttaa. Tee edunvalvontavaltuutus osaavan lakimiehen avustuksella. Ota yhteyttä.

Edunvalvontavaltuutus on edunvalvonnan muoto, jossa voit itse päättää etukäteen, kuka asioitasi hoitaa ja miten niitä hoidetaan. Edunvalvontavaltuutuksen asiakirjat on tehtävä valmiiksi jo hyvissä ajoin ennen kuin tarve niiden käytölle tulee.

Andoms Lakiasiat voi halutessasi säilyttää edunvalvontavaltakirjaa, vaikka yleensä valtakirja annetaan valtuutetulle odottamaan vahvistusta.

Edunvalvontavaltuutus perustuu valtakirjaan

Edunvalvontavaltuutus voidaan antaa 1) henkilöä koskevien asioiden hoitamiseen ja/tai 2) taloudellisten asioiden hoitamiseen. Yleensä valtuutukseen kuuluu vähintään taloudellisten asioiden hoitaminen.

Edunvalvontavaltuutus toteutetaan hakemalla digi- ja väestötietoviraston (ent. maistraatin) vahvistusta etukäteen (vielä henkilön terveenä ollessa) laaditulle valtakirjalle. Valtakirja on siis laadittava hyvissä ajoin.

Edunvalvontavaltuutus tulee voimaan vasta, kun digi- ja väestötietovirasto on sen vahvistanut. Viraston päätös edunvalvontavaltuuden vahvistamisesta tekee käytännössä valtakirjasta vanhentumattoman.

Edunvalvontavaltakirja on määrämuotoinen, ja sen muotovaatimukset ovat jopa testamenttia tarkemmat (Laki edunvalvontavaltuutuksesta 5-9 §).

Verkosta löytyy erilaisia minimimuotoisia valtakirjamalleja edunvalvontavaltuutusta varten. Näissä minimimuotoisissa valtakirjoissa on paljon ongelmia, ja ne on yleensä laadittu vain nykyhetkeä ajatellen. Kuitenkin edunvalvontaa tarvitsevan henkilön elämän asiat yleensä muuttuvat, ja hyvä valtakirja ottaa tämän huomioon. Laki edunvalvontavaltuutuksesta antaa mahdollisuuden hyvin erilaisten valtakirjojen laatimiseen erilaisia tilanteita varten.

Jos käytät valmista mallia, tarkista että se varmasti kattaa sinun tarpeesi.

Edunvalvonta ei ole holhousta

Vanhasta lainsäädännöstä on jäänyt elämään käsitys holhottavaksi julistamisesta. Edunvalvonta ei ole ”holhottavaksi joutumista”. Edunvalvontavaltuutus ei poista henkilön omaa päätösvaltaa. Valtuutettu ei saa toimia valtuuttajan tahdon vastaisesti. Kyse on apujärjestelystä valtuuttajan asioiden hoitamiseksi.

Vanhaa ”holhottavaksi julistamista” vastaa nykyään mahdollisuus tuomioistuimen päätöksellä rajoittaa henkilön toimintakelpoisuutta. Toimintakelpoisuuden rajoittamiset ovat nykyään varsin harvinaisia, ja koskevat enimmäkseen vajaamielisiä.

Edes toimintakelpoisuuden rajoitus ei ole kaavamaista kaikkien oikeuksien menettämistä, vaan se sovitetaan tilanteen mukaan kussakin yksittäistapauksessa vain siihen, mikä on tarpeen henkilön edun suojaamiseksi. (Laki holhoustoimesta 18 §)

Edunvalvontavaltuutuksen peruuttaminen

Edunvalvontavaltakirjan antaja voi peruuttaa valtuutuksen milloin tahansa, kunhan on sellaisessa kunnossa, että hänen on katsottava ymmärtävän mitä tekee. Peruuttaminen tehdään ottamalla valtakirja takaisin tai hävittämälle se, tai antamalla uusi edunvalvontavaltuutus (digi- ja väestötietovirastoon vahvistettavaksi).

Edunvalvontavaltuutetun velvollisuudet

Edunvalvontavaltuutetun on hoidettava tehtäväänsä huolellisesti. Huolimattomasta asioiden hoitamisesta seuraa korvausvelvollisuus.

Ennen kunkin asian hoitamista, valtuutetun on kysyttävä valtuuttajan mielipidettä asiassa, ellei asia ole sen luonteinen, ettei se voi odottaa tai että mielipiteen tiedustelu aiheuttaisi merkittävää hankaluutta. Jos asia on vähäpätöinen (esim. tavallisen puhelinlaskun maksaminen), ei tätä kuulemisvelvollisuutta ole.

Edunvalvontavaltuutetun on laadittava digi- ja väestötietovirastolle (maistraatille) luettelo valtuuttajan omaisuudesta edunvalvontavaltuutuksen vahvistamishetkellä. Luettelon laaditaan digi- ja väestötietoviraston sivuilta saavalle lomakkeelle. Aikaa luettelon antamiseen virastolle on kolme kuukautta vahvistamishetkestä.

Valtuutetun on pidettävä kirjaa valtuuttajan varoista ja veloista ja taloudellisista tapahtumista, ja digi- ja väestötietoviraston pyytäessä (tai vuosittain) annettava selvitys asioiden hoitamisesta virastolle.

Valtuutetun on pidettävä valtuuttajan asiat salassa.

Valtuutetulla on muitakin velvollisuuksia - tässä ei ole esitetty täydellistä luetteloa valtuutetun velvollisuuksista.

Edunvalvontavaltuutusta valvotaan

Valtuutetun on toimintansa aloittaessaan luetteloitava valtuuttajan omaisuus. Vaikka valtakirjassa olisikin ehkä poistettu velvollisuus tehdä tiliä vuosittain, alku- ja lopputilitys on aina tehtävä.

Digi- ja väestötietovirastolla on oikeus valvoa valtuutetun toimintaa. Valtuutetun on siksi säilytettävä laskut ja muut tositteet asioiden oikein hoitamisen osoittamiseksi ja tilitysten laatimiseksi.

Edunvalvontavaltakirjojen ongelmia

Vain yksi valtuutettu

Usein mallista laaditussa edunvalvontavaltakirjassa on vain valtuutettu, mutta ei muita henkilöitä siltä varata, että valtuutettu ei voikaan hoitaa asioita. Valtuutuksen alkamisen jälkeen ei valtakirjaa usein enää voi muuttaa valtuuttajan oman kunnon takia.

Valtuutettu voi kuolla tai sairastua pysyvästi, tai muuten olla kunnossa, jossa hän ei voi enää hoitaa toisen asioita, tai yksikertaisesti kieltäytyä tehtävän hoitamisesta. Tällöin tarvitaan lain tarkoittama toissijainen valtuutettu, jotta asioita voidaan valtuuttajan puolesta jatkossa hoitaa.

Valtuutettu voi olla muuten – mistä tahansa syystä – väliaikaisesti estynyt hoitamaan valtuuttajan asioita. Kyse voi olla vaikka yhteen asiaan liittyvästä valtuutetun esteellisyydestä (esim. jääviydestä). Kukaan ei voi edustaa toista edunvalvontavaltuutuksella sopimuksessa, jossa on itse toisena osapuolena. Tällöin tarvitaan lain mukaista varavaltuutettua. Varavaltuutetuksi on järkevää valita ulkopuolinen henkilö, joka voi edustaa valtuuttajaa myös sukulaisluovutuksessa.

Liian usein edunvalvontavaltakirjoissa ei ole kuin yksi valtuutettu, tai sitten varsinaiseksi valtuutetuksi on nimetty kaksi henkilöä. Jos varsinaisia valtuutettuja on useampia, he edustavat valtuuttajaa yhdessä, eli aina tarvitaan molempien hyväksyntä. Tämä ei poista esteellisyysongelmaa, vaan päinvastoin lisää esteellisyystilanteita.

Järkevintä on nimetä valtakirjassa valtuutettu, toissijainen valtuutettu ja varavaltuutettu. Näiden olisi oltava eri henkilöitä, ja ainakin varavaltuutetun vielä suvun ulkopuolelta, että hän voi olla käytettävissä, kun valtuutettu on esteellinen tai hänellä on intressiristiriita jossakin asiassa.

Todistajien esteellisyys

Laissa edunvalvontavaltuutuksesta on tarkka luettelo henkilöistä, jotka eivät saa todistaa edunvalvontavaltakirjaa (Laki edunvalvontavaltuutuksesta 8 §). Silti vastaan tulee jatkuvasti edunvalvontavaltakirjoja, joissa todistajina on käytetty lähisukulaisia. Tällainen valtakirja on lainvastaisena tehoton, eikä sitä voi käyttää.

Kiinteistön myyminen

Jos valtuuttajalla on kiinteistö, on järkevää että kiinteistö voidaan myydä tarvittaessa. Ellei edunvalvontavaltakirjassa ole nimenomaan määrätty, että kiinteistö voidaan myydä, kiinteistön myyntiin tarvitaan joko valtuuttajalta erillinen maakaaren mukainen kirjallinen ja kiinteistön yksilöivä valtakirja, jossa mainitaan asiamies (Laki edunvalvontavaltuutuksesta 20 §). Toinen vaihtoehto on, että valtuuttaja (edellyttäen että hän on vielä oikeustoimikelpoinen) itse allekirjoittaa kauppakirjan.

Maanmittauslaitoksen sähköisen asiointijärjestelmän käyttäminen ei ole mahdollista edunvalvontavaltuutuksen aikana, sillä se edellyttää suomi.fi -tunnistautumisen käyttämistä, ja tämä taas ei onnistu enää edunvalvontavaltuutuksen aikana.

Ellei edunvalvontavaltakirjassa ole annettu valtuutusta kiinteistön myyntiin, ja valtuuttaja itse on jo oikeustoimikelvoton, myymiseen tarvitaan erikseen haettava lupa holhousviranomaiselta ja väliaikainen edunvalvoja. Tämä puolestaan on omien sääntöjensä mukainen prosessi, kestää mahdollisine kuulemisineen usein kauan ja on kaikkiaan kohtalainen vaiva. Eikä sen saaminen ole itsestäänselvyys.

Salassapitosäännökset

Edunvalvontavaltuutetulla on lain mukaan tiukka salassapitovelvollisuus valtuutetun asioista (Laki edunvalvontavaltuutuksesta 47 §). Ellei edunvalvontavaltakirjassa ole annettu suostumusta tietojen luovuttamiseen valtuuttajan lähipiirille, tilanteista esimerkiksi hoitopaikassa tai sairaalassa saattaa tulla ongelmallisia. Samoin valtuutettu joutuu ikävään tilanteeseen: hän on sakon uhalla velvollinen pitämään kaikki tehtävässään saamansa tiedot salassa myös edunvalvontavaltakirjan antaneen omaisilta.

Jos edunvalvottava tarkoittaa, että tietoja voidaan antaa muillekin kuin valtuutetulle, tästä on oltava maininta valtakirjassa.

Epäselvyys

Lain nimenomaisen määräyksen mukaan valtakirjasta on käytävä ilmi "asiat, joissa valtuutettu oikeutetaan edustamaan valtuuttajaa" (Laki edunvalvontavaltuutuksesta 6 §).

Samoin lain mukaan " valtuutettu voidaan oikeuttaa edustamaan valtuuttajaa myös sellaisissa tämän henkilöä koskevissa asioissa, joiden merkitystä valtuuttaja ei kykene ymmärtämään sillä hetkellä, jolloin valtuutusta olisi käytettävä" (Laki edunvalvontavaltuutuksesta 2 §).

Useissa malleissa tämä lain 2 §:n virke on sellaisenaan kopioitu edunvalvontavaltakirjaan, ilman että on pysähdytty lainkaan miettimään, mitä tämä tarkoittaa. Ikävä kyllä, lain ilmaisu on sellaisenaan melkoisen epäselvä.

Lain esitöissä annetaan ilmaisulle kaksi esimerkkiä: Sillä tarkoitetaan esimerkiksi hoitosuostumuksen antamista valtuuttajan puolesta (eräissä tilanteissa), kun tämä on potilaan asemassa ja sosiaalihuollon puolella itsemääräämisoikeuden mukaista valtuuttajan tahdon selvittämiseen osallistumista. Siten valtuutuksen sisältö ja laajuus henkilökohtaisissa asioissa ei selviä edes lain esitöistä. Tiedämme valtuutuksen ulottuvan ainakin kahteen muiden lakien sääntelemään tilanteeseen, mutta entä muut tilanteet? Vaikka tässä laissa on ehkä tarkoitettu laajaa valtuutusta, entä kun muussa laissa määräys on tiukempi?

Onko valtuutetulla oikeus päättää valtuuttajan hoitopaikasta tai hakea valtuutetulle passia ulkomaanmatkaa varten? Kun passi haetaan ja luovutetaan henkilökohtaisesti, voi olla että passia ei valtuuttajalle saa ilman nimenomaista valtuutusta. Moni muukin asia voi jäädä vain epäselväksi ajatukseksi, ellei niitä ole esitetty selvästi valtakirjassa.

Epäselvää valtakirjaa ei voi käytännössä toteuttaa.

Edunvalvonta ilman valtakirjaa

Toisinaan ei edunvalvontavaltuutukseen voida turvautua. Jos esimerkiksi henkilön tilanne heikkenee niin nopeasti, että hänen ei voida enää katsoa olevan oikeustoimikelpoinen tekemään valtakirjaa, edunvalvontavaltuutuksen sijasta voidaan hakea henkilön edunvalvontaan asettamista.

Kuka tahansa, vaikkapa huolestunut naapuri tai omainen, voi tehdä digi- ja väestötietovirastolle (maistraatille) ilmoituksen jonkun edunvalvonnan tarpeesta. Tällöin digi- ja väestötietovirasto oma-aloitteisesti selvittää tilanteen, ja tarvittaessa hakee tuomioistuimelta päätöksen henkilön edunvalvontaan asettamisesta.

Tässäkin edunvalvojaksi voidaan vahvistaa joku läheinen, jos tehtävään suostuva sopiva henkilö löytyy. Jokaisessa kunnassa (tai sosiaaliasioita hoitavassa muussa hallinnollisessa yksikössä) on ns. virkaedunvalvoja, joka hoitaa välttämättömät taloudelliset asiat, ellei muuta tehtävään sopivaan henkilöä ole.

Tässä edunvalvonnan muodossa edunvalvojan tehtäviä hoitavan henkilön valvonta on (vielä) tarkempaa, ja esimerkiksi edunvalvojan on tehtävä edunvalvottavaksi asetetun henkilön asioiden hoitamisesta vuosittain tili digi- ja väestötietovirastolle. Lisäksi tiettyjen (laissa lueteltujen) mahdollisesti riskialttiiden toimien kohdalla, kuten kiinteistön luovuttamisessa, metsän hakkaamisessa tai kuolinpesän yhteishallinnosta sopimisessa (ja monessa muussa asiassa), tarvitaan digi- ja väestötietoviraston lupa tai hyväksyntä.