Perunkirjoitus

Perunkirjoitus on lain mukaan pidettävä kolmen kuukauden kuluessa henkilön kuolemasta. Perunkirjoitukseen valmistautuminen kannattaa aloittaa mahdollisimman aikaisin. Perunkirjoitusaika on varsin lyhyt kaikkien asiakirjojen keräämistä varten.

Perunkirjoitus on järjestettävä jokaisesta kuolleesta henkilöstä, jolla oli Suomessa lain mukainen kotipaikka.

Perunkirjoitus on sen henkilön hoidettava, joka pitää huolta kuolinpesästä, ellei sitten pesänselvittäjää ole määrätty tai perittävän tekemässä testamentissa ole nimetty testamentin toimeenpanijaa, jolloin velvollisuus perunkirjoituksen järjestämisestä on tällä.

Perunkirjoituksen kustannukset maksaa kuolinpesä.

Perunkirjoitus on pidettävä, vaikka vainajalta jäisi enemmän velkaa kuin varoja. Perunkirjoituksen laiminlyönnistä seuraa perillisten vastuu kaikista vainajan veloista, sekä mahdollisesti arvioverotus tai perintöveron korotus.

Sukuselvitys perunkirjoitukseen

Perunkirjoitusta varten on selvitettävä perilliset. Perillisten osoittaminen tapahtuu asiakirjoilla, joiden on katettava perittävän koko elinaika siitä, kun tämä täytti 15 vuotta.

Perunkirjoitusta valmistelevan on tilattava sukuselvitysmuotoiset todistukset vainajasta kaikilta niiltä väestörekisterin pitäjiltä, joiden toimialueella perittävä asui elinaikanansa.

Jos vainaja on muuttanut paikkakunnalta toiselle, sukuselvityksiä on siis pyydettävä jokaiselta asuinpaikalta.

Suomessa siirryttiin vasta 1.10.1999 yhtenäiseen väestötietojärjestelmään - sitä ennen tiedot löytyvät asuinpaikkakunnan henkikirjoituksesta vastanneen tahon (seurakunnan tai maistraatin) kautta.

Sukuselvitykseen on pyydettävä merkitsemään henkilön lapset, ja ellei sellaisia ole, vanhemmat, jotta perintöön oikeutetut pystytään osoittamanaan. Sukuselvityksessä tulee olla näkyvissä henkilön muutot toiseen seurakuntaan /toisesta seurakunnasta (tai muun väestörekisterinpitäjän alueelle/alueelta), jotta tietojen katkeamattomuus voidaan osoittaa.

Elossa olevista perillisistä ja eloonjääneestä puolisosta on saatava ns. elää-muotoiset todistukset tai merkintä elossa olosta jossakin sukuselvityksessä.

Tilanteessa jossa perittävällä ei ollut lapsia ja puoliso perii hänet lain perusteella (ei testamentin nojalla), on perunkirjoituksessa selvitettävä sukuselvityksin ns. toissijaiset perilliset.

Jos vainaja oli perinyt puolisonsa lakimääräisen perintöoikeutensa nojalla, tarvitaan tästä aiemmin kuolleesta puolisosta samat sukuselvitystiedot kuin vainajasta mahdollisten toissijaisten perillisten osoittamisen takia.

Jos perillinen on kuollut ennen perittävää (tai olisi ollut toissijaisen perillisen asemassa), hänestä on kerättävä samat sukuselvitystiedot kuin vainajasta, jotta voidaan osoittaa, kenelle oikeus perintöön on siirtynyt tämän kuolleen perillisen jälkeen.

Kerättävien sukuselvitysten määrä voi siis olla melkoinen. Käytännön ongelmana on, että joskus tiedot aiemmista muutoista selviävät vasta kun virkatodistus (sukuselvitys) on saatu, jolloin vasta pääsee tilaamaan seuraavaa todistusta.

Sukuselvitykset ovat tarpeen perukirjan laatimisessa. Perukirjaan merkityt seikat on voitava asiakirjoilla osoittaa tosiksi. Sukuselvityksiä ei liitetä verotoimistolle toimitettavaan kopioon, mutta verohallinto voi pyytää niitä.

Omaisuustiedot perunkirjoitukseen

Omaisuudesta (varoista sekä veloista) on kerättävä asiakirjatiedot. Keskeisiä ovat pankkien saldo- ja korkotodistukset, arvo-osuustilien pitäjien todistukset, vakuutusyhtiöiden tiedot ja erilaiset rekisteritodistukset (kiinteistö). Sellaiset laskut, jotka koskevat vainajan elinaikaa, vaikka ovat tulleet vasta myöhemmin, ovat vainajan elinajalta huomioitavia perunkirjoituksessa. Laskut on siis kerättävä talteen (ja maksettava).

Annamme asiakkaillemme kattavan luettelon kerättävistä tiedoista. Ohjeita perunkirjoitukseen tarvittavista asiakirjoista ja laadittavan perukirjan sisällöstä löytyy myös verohallinnon verkkosivuilta, tosin verohallinnon näkökulma rajoittuu luonnollisesti vain verotukseen. Verohallinnon ohjeista puuttuu monta pesän osakkaiden kannalta muuten kuin verotuksellisesti tärkeää seikkaa.

Jos perittävä oli kuollessaan avioliitossa, lesken osalta on kerättävä tiedot hänen omaisuudestaan. Niitä tarvitaan laskennallista ositusta ja siten perintöveron määrän laskemista varten. Lesken omaisuustiedot tarvitaan, vaikka puolisoilla olisi ollut sellainen avioehto, jossa vainajan avio-oikeus oli poissuljettu.

Perunkirjoituksen luonne

Perunkirjoituksella on kolme merkitystä:

  • Kuolinpesän osakkaiden luettelointi
  • Kuolinpesän (ja lesken) omaisuuden luettelointi
  • Kuolinpesän (ja lesken) omaisuuden arvon arviointi

Käytännössä perunkirjoitus on perintöveron määräämistä varten tehtävä veroilmoitus. Perukirjasta on säännöksiä perintökaaressa, mutta myös verohallinto on antanut aika seikkaperäiset ohjeet.

Joskus perunkirjoituksen jälkeen ilmenee uusia velkoja tai aiemmin tuntematonta omaisuutta, joka kuului kuolleelle. Tällöin on suoritettava ns. täydennysperunkirjoitus. Täydennysperukirjaan otetaan mukaan uusi tieto, mutta ei enää luetteloida jo ilmoitettuja varoja ja velkoja.

Kutsu perunkirjoitukseen

Vastuu perunkirjoituksen järjestämisestä on sillä, joka hoitaa kuolinpesän omaisuutta. Tällä henkilöllä on myös ilmoitusvelvollisuus omaisuudesta. Uskotut miehet (nimitys on vanhentunut, mutta se on perintökaaren ilmaisu) puolestaan arvioivat omaisuuden arvon kuolinhetkellä ja laativat perukirjan.

Perunkirjoitukseen kutsutaan kaikki kuolleen perilliset sekä leski ja yleistestamentin saajat. Yleistestamentti on testamentti, jossa ei ole määrätty saajalleen tiettyä esinettä (joka voi olla kiinteistökin) tai tarkkaa rahamäärää, vaan jakoperuste on jokin muu.

Jos ensiksi kuolleen puolisolla ei ollut rintaperillisiä ja toinen puolisoista peri tämän, ensiksi kuolleen puolison vanhemmat, sisarukset tai sisarusten lapset on kutsuttava perunkirjoitukseen toissijaisina perillisinä (Perintökaari 20 luku 2 §).

Kutsu on toimitettava todisteellisesti - siten että kutsun toimittaminen vastaanottajalle pystytään tarvittaessa osoittamaan.

Kutsu ei ole välttämätön, jos perunkirjoitustilaisuuteen saadaan muuten paikalle kaikki kuolinpesän osakkaat ja mahdolliset toissijaiset perilliset. Perillisen ei ole pakko olla perunkirjoituksessa paikalla, ellei hän ole pesää hoitava osakas tai muuten ilmoitusvelvollinen. Perunkirjoitukseen voi halutessaan tuoda avustajan.

Perunkirjoituksen pitämiseen liittyy eräitä oikeusvaikutuksia, ja sen takia on yleensä perillisten yhteisen edun mukaista, että kutsua koskevia perintökaaren määräyksiä noudatetaan. Tällä on erityisesti merkitystä silloin, kun kuolinpesä on ylivelkainen tai joku perillisistä taikka muista kuolinpesän osakkaista on puolestaan maksukyvytön tai ylivelkainen.

Leski perunkirjoituksessa

Jos perittävä oli kuollessaan avioliitossa, perunkirjoituksessa tehdään laskennallinen ositus puolisoiden kesken. Lesken omaisuus ositetaan laskennallisesti (tai molempien puolisoiden avio-oikeuden poissulkevan avioehdon tapauksessa erotetaan) erilleen perittävän omaisuudesta. Laskennallinen ositus perunkirjoituksessa on eri asia kuin varsinainen ositus.

Jos leskellä oli avio-oikeus puolisonsa omaisuuteen, hänellä saattaa olla oikeus saada oman omaisuutensa lisäksi tasinkoa kuolinpesästä, jos hänen omaisuutensa on pienempi kuin kuolleen.

Mahdollinen oikeus tasinkoon ja tasingon laskennallinen suuruus vaikuttavat perittävän (vainajan) omaisuuden suuruuteen. Tämän takia myös lesken varat luetteloidaan perunkirjoituksessa. Tiedoilla on merkitystä paitsi osituksessa ja perinnönjaossa, myös myöhemmin lesken jälkeen perunkirjoitusta tehtäessä.

Tasinko toteutetaan vasta varsinaisessa osituksessa, mutta perintöveron laskemista varten osituslaskelma vainajan kuolinhetkeltä on esitettävä perukirjassa.

Jo tässä laskennallisessa osituksessa tulee huomioitavaksi omaisuuden jakaantuminen kahteen ryhmään, avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen ja avio-oikeuden ulkopuoliseen omaisuuteen. Jopa yksittäinen omaisuusesine (tyypillisesti testamentilla saatu kiinteistö) voi olla avio-oikeuden ulkopuolista, vaikka leskellä olisikin muuten avio-oikeus kuolleen puolisonsa omaisuuteen, ja tämän on ilmettävä perukirjasta.

Lesken kuoleman jälkeen usein on sekä avio-oikeuden alaista että avio-oikeuden ulkopuolista omaisuutta, vaikka puolisoilla ei avioehtoa olisikaan ollut. Puolison kuoleman jälkeen perinnöksi saatu tai ansiotuloina (tai niihin rinnastettavasti) saatu omaisuus on nimittäin avio-oikeuden ulkopuolista.

Osituslaskelman oikein tekeminen vaatii osaamista.

Pääsääntöisesti tasinkoa suoritetaan (osituksessa) sen verran, että sekä kuolinpesään että leskelle kuuluu yhtä paljon (avio-oikeuden alaista) omaisuutta. Lesken ei kuitenkaan tarvitse antaa tasinkoa kuolinpesään, ellei hän halua. Myös tämä on ilmoitettava perukirjassa tähän oikeuteen vedotessa.

Lesken osalta perukirjassa on myös ilmoitettava, käyttääkö leski oikeuttaan puolisoiden yhteisen kodin hallintaan (tai muun omaisuuden, esim. hallintaoikeustestamentin perusteella), sillä tämä vaikuttaa verotettavan omaisuuden määrän laskemiseen ja siten määrättävään perintöveroon.

Hyvin tavallisesti varsinainen ositus tehdään vastaa perunkirjoituksen jälkeen, usein perinnönjaon yhteydessä. Periaatteessa ei ole estettä tehdä ositusta erikseen jo ennen perinnönjakoa.

Varsinaista ositusta voidaan lykätä, ellei leski tai kukaan muukaan kuolinpesän osakkaista vaadi ositusta tehtäväksi, mutta lähtökohtaisesti se on tehtävä ennen perinnönjakoa tai sen yhteydessä, jotta on selvää mikä kuuluu leskelle ja mitä omaisuutta voidaan perittävän omaisuutena jakaa.

Perukirja asiakirjana

Perukirjan kopio toimitetaan vainajan kotipaikan mukaiseen verotoimistoon kuukauden kuluessa perunkirjoituksen pitämisestä. Verohallinnolle ei pidä toimittaa alkuperäistä testamenttia tai avioehtoa, niillä on merkitystä perillisille myöhemmin.

Perunkirjoituksessa laadittava perukirja ei välttämättä ole sellaisenaan perinnönjaossa omaisuuden arvon lähtökohtana. Vaikka perunkirjoituksessa omaisuus arvioidaankin lähtökohtaisesti käyvän arvon mukaan (Perintö- ja lahjaverolaki 9 §), erityisesti kiinteistöjen ja toisinaan myös asuntojen kohdalla arvostus perunkirjoituksessa on usein ongelmallinen, kuten myös yritysomaisuuden kohdalla.

Verohallinto on ryhtynyt kiinnittämään huomioita näiden omaisuuserien arvostukseen, ja usein korjaa niitä perintöveropäätöksessä vastaamaan verottajan näkemystä näiden omaisuuserien käyvästä arvosta vainajan kuolinhetkellä. Perinnönjaossa lähtökohtana on omaisuuden käypä (todellinen) arvo jakohetkellä.

Perukirjan osakasluettelo voidaan vahvistuttaa maistraatissa. Tästä on se etu, että myöhemmin voidaan vahvistetulla osakasluettelolla osoittaa, keiden hyväksyntää erilaisille toimille tarvitaan - ilman että tarvitaan vielä perukirjan ja siihen liitetyn sukuselvityksen (tai virkatodistusten) aikaa vievää selvittelyä. Vahvistetusta osakasluettelosta on hyötyä erityisesti osakasmäärältään laajassa pesässä esim. pankkiasioinnissa sekä tilanteessa, jossa pesässä on yksi tai useampi kiinteistö, samoin kuin silloin kun tarkoitus on jäädä elämään jakamattomassa kuolinpesässä.

Perunkirjoitus ja verosuunnittelu

Vaikka perintöverosuunnittelun pääväline on testamentti, joitakin mahdollisuuksia on myös perillisillä perunkirjoitusvaiheessa.

Näistä mahdollisuuksista neuvomme asiakkaitamme perunkirjoituksen yhteydessä.

Perunkirjoituksen valituskelvottomuus

Perunkirjoitus ei ole toimitus, josta voi valittaa. Se on luonteeltaan luettelointia, eikä siinä tehdä päätöksiä.

Perunkirjoituksessa läsnä oleva voi esittää perunkirjaan merkittäväksi kannanottoja, joilla voi olla vaikutusta perintöveroon. Näistä käytännössä tärkeimmät koskevat lesken oikeuksia.

Ellei kuolinpesän osakkaan oikeana pitämiä seikkoja oteta perukirjaan, tämä voi aina tehdä niistä vapaamuotoisen ilmoituksen verohallinnolle, joka arvioi niiden merkityksen.

Yleensä perunkirjoitusta pidetään lähtökohtana kun perintöä myöhemmin jaetaan.

Perukirjaan otetaan usein allekirjoitukset läsnä olevilta kuolinpesän osakkailta. Tällöin nämä vahvistavat allekirjoituksillaan perunkirjoituksen kulun ja sen sisällön oikeaksi. Allekirjoituksella voi olla merkitystä myös testamentin tiedoksisaamisen osoittamisessa.

Jakamaton omistusoikeus

Perillisten omistusoikeuden luonne tuottaa usein hämmennystä. Perilliset ovat kyllä saaneet kuolinhetkellä omistusoikeuden kuolleen omaisuuteen, mutta vain yhdessä. Omistus on tässä vaiheessa oikeudellisesti jakamatonta. Kukaan heistä ei omista vielä jotakin tiettyä omaisuusesinettä tai vaikkapa kiinteistöä, eikä tuo omistus ole määräosiin jaettavissa.

Jos leskellä ja kuolleella ei ollut molemminpuolisesti toisen avio-oikeuden poissulkevaa avioehtoa, lesken omaisuus kuuluu myös pesään samalla tavalla ositukseen saakka. Hyvin usein ositus tehdään vasta perinnönjaon yhteydessä, mutta se voidaan tehdä myös erillisenä toimituksena esimerkiksi lesken pyynnöstä.

Omistuksen luonne muuttuu lesken osalta osituksessa ja perillisten osalta perinnönjaossa määräosaiseksi, ja vasta sen jälkeen voidaan sanoa kuka tarkkaan ottaen minkäkin esineen tai kiinteistön omistaa.

Tämän takia ennen perinnönjakoa kaikkiin päätöksiin tarvitaan kaikkien kuolinpesän osakkaiden suostumus, perintöosuuden koosta riippumatta. Pesänselvityksestä, perinnönjaosta ja osituksesta on tällä sivustolla omat tekstinsä.

Perillisten vastuu vainajan veloista

Vainajan velat katetaan kuolinpesän varoista. Vainajalta on voinut kuitenkin jäädä enemmän velkaa kuin varoja. Miten silloin toimitaan?

Kuolinpesän osakas ei vastaa vainajan veloista, ellei hän itselleen aiheuta velkavastuuta (Perintökaari 21 luku).

Perunkirjoitus on tällaisessa tilanteessa toimitettava, ja oikein. Kuolinpesän osakkaalle syntyy henkilökohtainen velkavastuu, jos hän laiminlyö perunkirjoituksen toimittamisen ajoissa, jättää ilmoittamatta perunkirjoituksessa vaikuttavan seikan tai antaa tarkoituksellisesti sisällöltään väärän ilmoituksen. Vastuu em. tapauksissa rajoittuu kuitenkin aiheutettuun vahinkoon.

Kuolinpesää ei saa perunkirjoituksen jälkeenkään jakaa ennen kuin vainajan ja kuolinpesän velat on maksettu. Jos pesä jaetaan ennen velkojen maksua, jaossa omaisuutta saaneella on velvollisuus palauttaa jaossa saamaansa omaisuutta velkojen maksamiseksi.

Periaatteessa velkojille maksetaan heidän ulosotto-oikeudellisen etusijajärjestyksensä mukaisesti. Käytännön tilanteessa velat ovat yleensä samanarvoisessa asemassa, mutta tämä pitää selvittää.

Kun velkaa ei voida maksaa täysimääräisenä, kullekin velkojalle toimitetaan kopio perunkirjasta selvityksineen, ja velkoja joutuu ottamaan maksamatta jäävän velan osan tappiokseen.

Jos velkojalla on pantti tai takaus antamastaan velasta, velkoja voi vaatia pantin myymistä (tai muuta realisointia panttaussopimuksen ehtojen mukaan) tai suoritusta takaajalta.

Teoreettisesti velkojalla on mahdollisuus hakea kuolinpesää konkurssiin, mutta oikein hoidetun varattoman pesän kohdalla tämä on harvinaista. Konkurssi tai ulosotto vainajan velasta on velkojan kannalta järkevää vain silloin, kun tällä on mahdollisuus saada vainajan ennen kuolemaansa tekemiä ja velkojan asemaa heikentäneitä toimia perääntymään.

Anna perunkirjoitus asiantuntijan tehtäväksi

Vaikka perunkirjoitus on periaatteessa kenen tahansa tehtävissä, jo tavallisen omaisuuden kohdalla on järkevää antaa se osaavan lakimiehen tehtäväksi. Virheet perunkirjoituksessa voivat paitsi tulla kalliiksi perillisille aiheuttaa ongelmia myöhemmin, kun perittyä omaisuutta yritetään rekisteröidä perillisten nimiin. Ongelmia saattaa tulla erityisesti kiinteistöjen kohdalla.

Olemme tehneet suuren määrän perunkirjoituksia. Käytännössä perunkirjoitus tehdään kahdella tai useammalla tapaamisella, joista aiemmat ovat valmistelua ja viimeinen on varsinainen perunkirjoitus. Usein varsinainen toimitus pidetään perittävän kotona, vaikka se voidaan tehdä myös neuvottelutiloissamme.

Perunkirjoituksen hinta

Emme käytä kiinteää hintaa perunkirjoituksissa, sillä eri tapaukset poikkeavat niin paljon toisistaan. Noudatamme ajankäyttöön perustuvaa veloitusta. Perunkirjoitukseen kuluva aika taas riippuu kuolinpesän tilanteen monimutkaisuudesta ja asiakirjojen paljoudesta. Yksinkertaisessa tilanteessa, jossa asiakirjoja on vähän ja ne on pesän ilmoittajan toimesta kerätty jo valmiiksi, aikaa kuluu tapaamisten lisäksi noin pari-kolme tuntia, ja mitä enemmän työtä asiassa on, sitä enemmän se vie aikaa. Hinnasto yksityisille.

Andoms Lakiasiat tekee jatkuvasti perunkirjoituksia Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Kirkkonummella sekä muualla Uudellamaalla. Jos tilanne sallii, tulemme kauemmaksikin. Kokemuksemme perunkirjoituksista on mittava. Jos tarvitset apua, ota yhteyttä.

Kirjoittaja:

Olli-Pekka Myllynen

Olli-Pekka Myllynen

Olli-Pekka Myllynen on valmistunut oikeustieteen kandidaatiksi Helsingin Yliopistosta 1995 (ylempi korkeakoulututkinto). Hän on toiminut lakimiehenä ja lakiasiainjohtajana sekä vuodesta 2009 omassa lakiasiantoimistossaan. Hän on toiminut jäsenenä (tuomarina) markkinatuomioistuimessa ja työsuhdekeksintölautakunnassa. Olli-Pekalla on yritysjuridiikan osaamisen lisäksi aina ollut kiinnostus perhe- ja perintöoikeuteen sen sisäisen loogisuuden vuoksi.

Andoms Lakiasiat Oy hoitaa yksityishenkilöiden lakiasioita koko Etelä-Suomessa, vaikka käytännön syistä keskeisimmäksi toimialueeksi on muodostunut Uusimaa. Asiakkaita on Uudellamaalla mm. seuraavissa kunnissa: Helsinki, Espoo, Vantaa, Kirkkonummi, Siuntio, Nurmijärvi, Kerava, Järvenpää, Tuusula ja Porvoo.

Päivitetty: