Ositus

Ositus on menettely, jolla avioliiton purkautuessa puolisoiden väliset varallisuuteen liittyvät kysymykset selvitetään.

Osituksessa ei käsitellä lasten huoltoa ja tapaamisoikeutta tai elatusapua, vaan ositus on puhtaasti puolisoiden omaisuuden jakotoimitus.

Ositusta ei kannata lykätä tai jättää tekemättä

Oikeus vaatia ositusta ei vanhene. Ellei ositusta ole tehty lain edellyttämällä tavalla, asia voi tulla yllättäen vastaan vuosienkin jälkeen esimerkiksi aiemman puolison uuden avioliiton päättyessä eroon. Tällöin tekemättä jäänyt ositus tulee tehtäväksi ensin myöhemmässä osituksessa jaettavan omaisuuden selvittämiseksi. Tuolloin voi olla vaikea selvittää, mikä omaisuus on ensimmäisessä osituksessa avio-oikeuden ulkopuolista (eikä siis vaikuta tasinkoon).

Omaisuus, joka on tullut avio-oikeuden alaisen omaisuuden sijaan on lähtökohtaisesti yhä tuon avio-oikeuden alaista omaisuutta, ja esimerkiksi kalliimman asunnon avioeron jälkeen hankkinut voi joutua ongelmiin, jos on käyttänyt hankintaan avioliiton aikana saatuja varoja.

Asiat muuttuvat käytännössä monimutkaisemmaksi ja vaikeammiksi näyttää toteen , jos ositusta lykätään vuosikaupalla. Oma ongelmansa voi olla vielä siitä, että ositus suoritetaan sen tekohetken omaisuuden arvon mukaan eikä avioerohetkenä vallinneiden arvojen mukaan.

Omaisuuden jakaminen osituksessa

Pääajatus osituksessa on, että avioliiton päättyessä puolisoiden kesken tapahtuu omaisuuden tasaus, eli avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästö jaetaan tasan, ensin laskennallisesti ja sitten myös todellisuudessa.

Avioliitossa puolisolla voi olla kahdenlaista omaisuutta, avio-oikeuden alaista ja avio-oikeudesta vapaata omaisuutta. Osituksessa selvitetään myös avio-oikeudesta vapaa omaisuus, mutta jaon kohteena on varsinaisesti avio-oikeuden alainen omaisuus.

Osituksessa omaisuuden jako perustuu osituslaskelmaan, joka on yleensä keskeinen osa ositussopimusta (tai pesänjakajan päätöstä osituksesta). Yleensä osituslaskelmaa edeltää omaisuuden luettelointi.

Avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästö saadaan selville laskemalla ensin kummankin puolison osalta omaisuus erikseen vähentämällä velat varoista ja laskemalla kummankin näin saatu omaisuus yhteen. Tämä omaisuuden säästö jaetaan laskennallisesti kahtia, verrataan kummankin kohdalla saatuun (avio-oikeuden alaisen) omaisuuden säästöön, ja varakkaampi suorittaa erotuksen tasinkona toiselle puolisolle. Jos puolison velat ylittävät varat, laskelmassa käytetään tällaisen puolison kohdalla omaisuuden arvona nollaa - muuten laskelma johtaisi toisen velkojen kattamiseen toisen omaisuudella.

Pääsääntö on, että kumpikin puoliso saa arvomääräisesti yhtä paljon omaisuutta. Tästä tasajaon periaatteesta on poikkeuksia, kuten laskelmassa huomioitavat puolison vaatimat vastikkeet. Eräissä tilanteissa ositusta voidaan laskelman lopputuloksesta riippumatta kohtuullistaa: edellytyksenä on, että ositus johtaisi muuten kohtuuttomaan lopputulokseen tai että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Osituksen kohtuullistamiseen on päädytty mm. hyvin lyhytkestoisissa avioliitoissa, joissa on ollut suuria eroja puolisoiden omaisuuden arvossa.

Avioehdolla voidaan sopia etukäteen siitä, koskeeko avio-oikeus puolisoiden omaisuutta. Avioehdolla ei voi sopia yksittäisistä seikoista, vaan vain avio-oikeuden poissulkemisesta joko kokonaan tai vain toisen puolison osalta. Jos puolisoilla on kummankin puolison avio-oikeuden täydellisesti poissulkeva avioehto, osituksen sijaan suoritetaan omaisuuden erottelu. Erottelu voi myös muuttua ositukseksi avioehdon sovittelun takia. Avioehto on määrämuotoinen sopimus, joka on rekisteröitävä maistraatin avioehtorekisteriin. Vain rekisteröity avioehto on pätevä.

Koska avioehdolla ei voi sopia yksittäisistä seikoista, yleistymässä on avioehdosta erillinen sopimus avioeron varalle, jossa sovitaan mahdollisen osituksen yksityiskohdista ennakolta. Avioehdosta poiketen tämä ei edellytä rekisteröintiä, eikä vaikuta osituksessa puolison kuoleman jälkeen. Osituksen esisopimuksena tämä sopimus on kuitenkin määrämuotoinen.

Oikeus vaatia ositusta

Osituksen toimittaminen vaatii ositusperustetta, jollainen on vireillä oleva avioerohakemus tai puolison kuolema. Ositusta voi vaatia heti kun avioerohakemus on jätetty, avioeropäätöstä ei tarvitse odottaa.

Lähtökohtaisesti aviopuolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen avioliiton solmimisesta ositusperusteen syntyyn saakka, siis avioerohakemuksen jättämiseen käräjäoikeuteen taikka puolison kuolemaan saakka. Avio-oikeuden puuttuminen avioliiton aikana on poikkeus, jolle on löydyttävä peruste. Tällainen voi olla avioehto, testamenttiin tai lahjakirjaan sisältyvä ehto. Lisäksi avio-oikeudesta vapaata ovat eräät henkilökohtaiset oikeudet, jotka eivät ole ulosmitattavissa. Esimerkkinä viimeksi mainitusta on vakuutuskorvaus henkilövakuutuksen edunsaajamääräyksen perusteella tai henkilövahingosta maksettava korvaus sekä tekijänoikeus.

Omaisuuden muutokset avioeron hakemisen tai puolison kuoleman jälkeen

Avioliittolain lähtökohtana on, että vain ennen ositusperusteen syntyhetkeä puolisolle tullut omaisuus kuuluu avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen. Toisinaan ositusperusteen syntymisen ja osituksen toteuttamisen välitilan aikana tapahtuneet omaisuuden muutokset tuottavat ongelmia.

Miten on käsiteltävä tämän välitilan aikana saatua omaisuutta?

Välitilan aikana saatu omaisuus on edelleen avio-oikeuden alaista osituksen toimittamiseen saakka, lukuun ottamatta omaisuutta, jonka puoliso on ansainnut taikka saanut perintönä, lahjana tai testamentin nojalla sen jälkeen, kun avioeroa koskeva asia on tullut vireille. Vastaavaa sovelletaan myös puolison kuoleman jälkeen tehtävässä osituksessa – ja tämä on seikka joka vaikeuttaa huomattavasti kauan osittamatta olleiden kuolinpesin jakamista.

Esimerkiksi puolison ansiotulot avioerohakemuksen vireille tulon (hakemuksen jättämisen) jälkeen ovat avio-oikeuden ulkopuolista omaisuutta, eikä niitä lasketa jaettavaan omaisuuteen. Yleisempi on kuitenkin köyhtymisen ongelma. Velat otetaan osituslaskelmassa huomioon aina osituksen toimittamiseen saakka. Puolison velkaantuminen saattaa kuitenkin oikeuttaa toisen puolison vaatimaan vastiketta osituksessa.

Vastikkeet

Vastikkeita voi vaatia mm. silloin kun on itse käyttänyt avio-oikeuden ulkopuolista omaisuutta avio-oikeuden alaisen omaisuuden parantamiseen (esim. lahjana saatuja varoja remonttiin), puoliso on olennaisesti hoitanut taloudellisia asioitaan huolimattomasti (ja esim. ottanut tämän vuoksi velkaa), lahjoittanut omaisuuttaan, muuten hukannut omaisuuttaan tai aiheuttanut sen arvon alentumista. Vastikejärjestelmän tarkoituksena on oikaista puolison toiminnan (tai toisinaan passiivisuuden) aiheuttamaa epäsuhtaa ja ennallistaa tilanne siihen, missä oltaisiin jos molemmat puolisot olisivat hoitaneet omaisuuttaan niin että avio-oikeuden alainen omaisuus ei olisi vähentynyt toisen puolison vahingoksi. Useimmiten vastiketta voidaan vaatia vain, kun näin ajateltu poikkeama on olennainen, siis ei aivan vähäinen.

Ositussopimus vai pesänjakajan suorittama toimitusositus

Ositus on mahdollista tehdä joko puolisoiden välisenä sopimuksena, tai pesänjakajan suorittamana toimitusosituksena. Pesänjakajaa joudutaan käytännössä hakemaan mm. silloin, kun sopimusta ei saada aikaiseksi. Missään tapauksessa ositusta ei kannata jättää hoitamatta: asia muuttuu käytännössä vain hankalammaksi, ja esimerkiksi kodin myyminen voi olla mahdotonta.

Pesänjakajan määräämistä haetaan puolison (kumman tahansa) kotipaikan käräjäoikeudelta. Hakija ehdottaa sopivaa pesänjakajaa, jolta on saatu tehtävään suostumus. Hakemus ei tarvitse erityisiä perusteluja, mutta pesänjakajaksi ehdotetulta on saatava suostumus tehtävään. Pesänjakajaksi on valittava puolueeton henkilö, ja yleensä tämä on lakimies. Käräjäoikeus varaa toiselle puolisolle tilaisuuden lausua käsityksensä pesänjakajaksi ehdotetun soveltuvuudesta tehtävään. Esteellinen pesänjakajaksi on mm. toisen asioita hoitanut henkilö. Päätöksestä on mahdollisuus valittaa normaalissa järjestyksessä.

Lesken oikeus kieltäytyä tasingon antamisesta

Ositukseen kuolinpesässä vainajan ja lesken omaisuuden selvittämiseksi liittyy vielä tasinkoa koskeva erityissäännös. Lesken ei tarvitse antaa tasinkoa ensin kuolleen puolison perillisille eikä testamentinsaajille (jotka saattavat olla perillistä vastaavassa asemassa). Tähän voi vedota vain leski, eivät enää hänen perillisensä, mikäli ositusta on lykätty myös lesken kuoleman jälkeiseen aikaan.

--

Andoms Lakiasiat on hoitanut lukuisia osituksia eri tavoin, mm. käräjäoikeuden vahvistamana pesänjakajana, laatinut pyynnöstä ositussopimuksia tai edustanut ositukseen liittyvissä neuvotteluissa toista osapuolta. Osituksen voi hoitaa tarvittaessa myös tapaamatta toista puolisoa lakimiehen avustuksella.

Jos tarvitset apua osituksessa, ota yhteyttä.

--

Andoms Lakiasiat Oy toimii koko Etelä-Suomessa, vaikka käytännön syistä keskeisimmäksi toimialueeksi on muodostunut Uusimaa. Asiakkaita on Uudellamaalla seuraavissa kunnissa: Helsinki, Espoo, Vantaa, Kirkkonummi, Siuntio, Nurmijärvi, Kerava, Järvenpää, Tuusula.

Yritysten lakiasioissa emme rajoita toimialuettamme. Yrityskaupoissa ja sopimusasioissa olemme toimineet myös ulkomaisten tahojen kanssa hyvällä menestyksellä.

Puhelin 040 586 7005

Neidonkalliontie 22, 02400 Kirkkonummi

Andomsin verkkosivut on tarkoitettu vain informaatioksi. Sivuilla esitettyyn ei pidä luottaa oikeudellisena tai liikkeenjohdollisena neuvona eikä sivuja pidä käyttää päätösten tai toimien perusteena. Neuvomme ja avustamme mielellämme ratkaisujen tekemisessä riittävän tietoaineiston pohjalta.© Andoms Lakiasiat Oy 2017